Minuun (Timo) tanssikärpiäinen puraisi iloisella 80-luvulla. Aloitin kilpatanssin ja oma ura vei myös kilpapuolella ohjaajaksi. (C ja B-lajiosat suoritin 90-luvun alussa). Seuratanssia harrastin säännöllisen epäsäännöllisesti, kunnes törmäsin Anitaan ja aloitimme yhteisen kilpatanssiuran 2009. Jatkoin myös ohjaamista, alkeis- ja jatkoryhmissä. 2017 oli tehtävä kipeä päätös ja lopetettava kilpaura. Tanssi on kuitenkin hyvin tärkeä osa elämää, joten oli luonnollista jatkaa seuratanssien puolella. Ohjaaminen on lisäksi loistava tapa kehittää myös omaa osaamista, joten päätin suorittaa myös lavatansseissa ohjaajakoulutuksen(t). Niinpä juhannuksen 2019 jälkeen sainkin seuratanssin perusohjaajatutkinnon suoritettua ihan todistuksen kera! Anita toimii näyttöparina.

Tanssissa minulle tärkeitä asioita ovat musiikki, läsnäolo ja oma tulkinta. Tekniikka on apuväline, joka tekee tanssista helppoa ja nautittavaa, mutta ei ole määräävä asia. 

Mottona olen koko ohjaaja/opettaja urani käyttänyt lausetta: ”Jos ihminen ei opi tanssimaan niin ei ole huonoja oppilaita, on vain huonoja opettajia.” Tällä tarkoitan, että ohjaajan/opettajan on haettava erilaisia keinoja, jotta oppi saadaan kinttuihin. 

Seuraava ei liity mitenkään edelliseen mutta oli loistava motto toisen parin esittelyssä, joten varastin sen!

”Tanssi opettaa elämään hetkessä ja nauttimaan yhteisestä liikkeestä parin kanssa. Yhdessä olemme enemmän.”

Timo & Anita